Heijastuksia

Apua, nyt on jo maaliskuu ja minä vielä esittelen täällä joululahjoja! Heijastimienkin aika on taas ohi nopeammin kuin osaisi uskoa. Tässä kuitenkin muutama kuva nahkapohjalle tekemistäni heijastelevista koristeista.

Kiinnikkeinä käytin kaikkea kierrätettyä. Vaatteista irrotettuja nauhoja, vanhoja metallirinkuloita ja palloketjuja. Nahkaosat on myös leikattu jämäpaloista. Näistä tuli kivoja laitettavaksi reppuihin ja laukkuihin heijastelemaan. Vaikka nyt virallinen kevätkuukausi aloitettiinkin, niin on näillekin vielä hetken muutakin virkaa kuin koristeena olo. Hyvää alkanutta maaliskuuta kaikille!

Kumikoruja ja neulosta

Nyt on vähän sekalainen päivitys. Näitä käsitöitä kuitenkin yhdistää se, että ne menivät lahjaksi ystävälle. Lahjat annoin hänelle oikeastaan ilman mitään syytä. Jos jotain pitää keksiä niin riittää, että hän on hyvä ystävä minulle, enkä ole häntä merkkipäivinä tai jouluna muistanut. Lahjoja on myös kiva antaa silloin kun niitä vähiten ododtetaan. Silloin yllätys paras. Ihan hetken mielijohteesta en lähtenyt näitä kuitenkaan tekemään, vaan tiesin että tällaisista hän pitäisi ja näille ehkä olisi tarvetta. 

Korvikset on tehty minulle jo aiemmin tutusta materiaalista, pyörän sisäkumista (ks. aiempi postaukset täältä). Ja kun vauhtiin pääsin, tein lehtikorviksia samaan menoon parin myös itselleni.

Toinen lahja on kaksinkertaisella neuloksella tehty huivi, mikä on hieman kaulurimainen. Tässä oli toki sen verran omakin lehmä ojassa, että halusin kokeilla tällaisen tekemistä ja samalla sain lankavarstoa tyhjemmäksi. Tätä tekniikkaa olen kokeillut kerran aikaisemmin patalappuun. Hauskaa neuloksessa on se, että se on molemmin puolin sileää neulosta. Värit ovat vain päinvastaiset. Valitsin tähän pehmeät langat ja tein nappikiinnityksen, mikä näkyy mikäli huivia käyttää valkoinen puoli ulospäin. Napit helpottavat kaulaan laittamista, jos ei halua sotkea kampausta tai meikkiä.

Ihanaa syksyä kaikille! Se on nyt kauneimmillaan ainakin täällä kaakkois-suomessa.

Ruususen jumppareppu

Syksy on tullut ja tuonnut mukanaan harrastukset. Omat harrastukset ovat pitkälti kotosalla käsitöiden ja piirtelyn parissa, mutta käyn myös jumpassa. Jumppapäiviin ompelin tilavan jumpparepun. Reppuun käytin paksumpaa mustaa kangasta, ohuempaa ruusukangasta johon silitin taakse tukikankaan, pienet palat nahkaa, kierrätetyn vetoketjun ja käyttämättä jääneet kengännauhat. Vetoketjun linjasta tein hieman vinon (olisi voinut olla vielä selkeämmin vinossa) ja siitä aukeaa tasku pienemmille tavaroille.

Paljon en muistanut kuvia ottaa, niin vauhdilla tämän tekeminen eteni. Mutta on se hyvä, että jokin vaihe sujui ripeästi. Suunnittelu ja toimeen ryhtyminen nimittäin otti vuoden päivät. Toki siinä välissä löysin tuon ruusukankaan (kierrätyskeskuksesta), mutta aika nolottavan kauan se kesti. Voihan sitä tietysti uskotella itselleen, että siitä tuli varmasti nyt paljon parempi, kun suunnittelun teki hyvin huolellisesti. Voihan?

Siinä se nyt kuitenkin on valmiina. Reppu on ollut jo pari kertaa käytössä ja hyvin on hommansa hoitanut. Tavarat mahtuvat hyvin reppuun ja kestävät matkassa mukana tippumatta. Aiemmin käytin kangaskassia, mikä ei tässä tehtävässä ollut kaikkein oivallisin. Pienempään taskuun saa näppärästi esimerkiksi puhelimen ja avaimet. Seuraavaa jumppapäivää odotellen.

Rusettitennarit - tennareiden muodonmuutos

Näistä tuli söpöt. Tyttömäiset ja hauskat tennarit. Kaupoissa on nyt näkynyt tennareita ruseteilla ja isoilla nauhoilla. Myös Minna Parikalla on valikoimissa kauniit rusettimaiset kengät. Näistä inspiroituneen aloitin koristelemaan tennareita.

Uudistuskohteeksi valikoituivat tavalliset ja tylsät perus tennarit. Näitä en ollut pitänyt kertaakaan ostamisen jälkeen, joten ajattelin ettei rusettien laitto ainakaan voisi huonontaa tilannetta. Päätin siis kokeilla miten idea onnistuisi ja voisihan rusetit ottaa pois, jos lopputulos ei miellyttäisi.

Leikkasin tennareiden värisestä ja kaltaisesta kankaasta kahdeksan tuollaista pitkulaista suikaletta.

Kahdeksasta palasesta ompelin neljä rusetinosaa. Ylimpänä neulattuna, keskellä ommeltuna ja alimpana käännettynä oikein päin sekä reunoilta tikattuna.

Kun kaikki rusettiosat olivat valmiita ompelin ne kiinni kenkiin.Tämä vaihe piti tehdä ihan käsipelillä. Tein ompeleen mahdollisimman lähelle kengänpohjan reunaa, jotta siitä tulisi siisti. Se onnistuikin hyvin, sillä ne näyttävät siltä kuin tulisivat kengän ja pohjan välistä.

Sitten vain solmin kenkiin kiinni ommellut "nauhat" ruseteiksi. Toisesta rusetista tuli paljon nätimpi. Vaikka yritin solmia molemmat samalla tavalla, en onnistunut siinä. Ei kyllä ole mitään hajua miten nätimmän version tein. Pitänee ottaa uusinta yritys vielä joku päivä. Ehkä vielä saan ne samanlaisiksi.

Näistä tuli kyllä tosi kivat. Työkaveri jopa kysyi, että onko nämä ne pupukengät tarkoittaen Minna Parikan  tennareita. Kommentista tuli todella hyvä mieli ja sen perusteella näitä voi pitää onnistuneina! Kenkiä on nyt tullut pidettyäkin, joten uudistus ei todellakaan mennyt hukkaan :) Nämä toimikoot nyt hyvänä korvikkeena kunnes ehkä olen joskus aitojen upeiden Minna Parikan puputennareiden omistaja.

Häähumua

Viikko sitten pääsimme viettämään ystäviemme häitä. Juhlat olivat ihanat, niin kuin hääparikin. Ruoka hyvää, tunnelma rento, eikä ilon ja onnen kyyneleiltä vältytty. Lahjaksi hääparille laitettiin heidän toiveidensa mukaan rahaa häämatkakassaan. Konkreettisemmaksi muistoksi maalasin suuremman kortin. Edessä seisoskelee hääpari ja takana näkyy juhlapaikka, jonka sisällä heidän kaikki läheisensä ja ystävänsä ovat jakamassa parin tärkeää päivää. Taustalla on näkyy jotain heidän elämäänsä nyt liittyviä asioita sekä uusien alkujen ja mahdollisuuksien versoja.

Itse tehtyä juhlissa oli kortin lisäksi korvikset. Yksinkertaiset, mutta mielestäni juhlavat tasselit. Juhlamekkoa en lähtenyt tekemään (ajan ja taidon puutteen vuoksi), se löytyi kuitenkin kierrätettynä. Nykyisin tulee harvoin sellaisia päiviä, kun päällä ei ole mitään kierrätettyä. Tykkään ostaa vaatteita ja asusteita (sekä kodin tavaroita) käytettyinä. Se tukee omaa ajatusta siitä, että haluaa elää ympäristöä vähemmän kuormittavasti. Kirpputoreja on myös kiva kierrellä, ja hyvällä onnella sekä kehittyneellä "kirppissilmällä" voi tehdä hienoja löytöjä edullisesti. Kuten tämä Vilan juhlamekko, mikä tarttui matkaan kierrätyskeskuksesta parilla eurolla! Nahkainen vyö on myös kirppislöytö ja nahkaisen kukkaron/pikkulaukun olen ostanut Rekki-kaupan kautta (myy käytettyjä vaatteita ja asusteita).

Juhlakenkäni eivät oikein pysyneet mukana menossa, vaikka eivät kerinneet edes tanssilattialle asti. Monet juhlat ne ovat palvelleet, mutta nyt niistä irtosi remmi jo heti vihkimisen aikoihin. Onneksi olin ottanut varakengät mukaan. Illaksi on nimittäin aina hyvä olla mukana matalammat ja mukavammat kengät. No, nyt niille tuli käyttöä jo hieman aikaisemmin. Eipä tarvinnut kärsiä kipeytyneistä jaloista laisinkaan!

Aivan suoraan en näitä roskiin heittänyt, vaan otin talteen ommelen kiinnitetyt trasssit sekä sivuilla olleet soljet. Trasseja purkaessa huomasin remmin irronneen myös toisesta kengästä, joten hyvin joutivat purkuun. Näitä olisi ollut vaikea enää saada korjattua kestäviksi.
Otin trassien ja solkien lisäksi myös pari remmiä talteen. En ole varma mitä niistä teen. Rannekorut niistä saisi helposti, mutta itselle ei varmaankaan niille tulisi käyttöä enkä heti keksi kenelle voisi sellaiset antaa. Mutta ehkä jokin idea vielä löytyy. Tai jos ei, niin laitan sitten roskikseen.

Kesälaukku kierrätysmateriaaleista

Kesä on kyllä antanut parastaan ja vähän enemmänkin. Ihanaa!! Helteet ja pieni kierros kierrätyskeskukseen inspiroi tekemään kesälaukun itselleni. Ajatuksissa on ollut monesti pyöreän muotoinen laukku sekä punottu kassi, ja tässä ne nyt yhdistyvät molemmat. Syntyi siis oiva kesälaukku.

Vein tosiaan tavaroita kierrätyskeskukseen ja samalla tein pienen kierroksen myymälän puolella. Eihän sitä nyt vaan voi olla käymättä aarrejahdissa, kun siihen on mahdollisuus! Siellä silmiini osuikin kaksi punottua pöytätablettia ja siitä se ajatus sitten lähti kehittymään. Kierrä löydön lisäksi käytin projektiin vanhaa nahkavyötä, 80-luvun tyynyliinaa, kierrätys vetoketjua, kuumaliimaa sekä lankaa ja neulaa.

Tyynyliinasta ja vetoketjusta tuli vuori laukkuun. Vyön kiinnitin noin15 cm matkalta molempiin reunoihin. Pöytätablettien yläreunan jätin avoimeksi ja alareunan ompelin yhteen. Nahkavyön kiinnittämistä helpotti äärettömästi se, että sen reunassa kulki koristeommel. Otin jo hieman rispaantuneen ompeleen pois, jolloin reunoihin jäi pienet reiät (näkyy kuvassa yllä). Niiden avulla nahka oli helppo kiinnittää käsin ommellen. Ilman noita reikiä olisin varmasti keksinyt jonkin muun tavan kiinnittää vyön. Ompelin siis laukun kasaan käsin, vuorta lukuun ottamatta, joten vahvistin saumat laukun sisäpuolelta kuumaliimalla. Lopuksi ujutin vuoren (johon vetoketju oli jo kiinnitetty) laukun sisään ja ompelin yläreunasta kiinni. 

Tästä tuli ihanan kesäinen laukku. Tilavuudeltaan se ei ole mikään ihme, mutta välttämättömimmät mahtuu mukaan. Tämä menisi varmasti myös ilman vuorta ja yläreunaan voisi laittaa esimerkiksi pelkän nappikiinnityksen. Ja jos ei ole yhtä kätevästi valmiiksi rei´itettyä vyötä, niin voisi tähän ommella sangat tai hihnan myös kankaasta. Mahdollisuuksia on monia! :)

Melko idyllinen kuvauspaikka kasille, eikö? Ihan kuin tuonne tehty, mutta kyllä tämä kaupunkimiljööseenkin sopisi varmasti ihan yhtä hyvin.

Lempikorvikset

Olin ihan unohtanut kuvata ja laittaa tänne blogiin yhdet lemppari korviksistani. Nämä on siis tehty ainakin jo vuosi sitten ja ne ovat olleet alusta alkaen kovassa käytössä.

Nämä ovat kivan yksinkertaiset ja musta väri takaa sen, että sopivat asuun kuin asuun. Materiaalina on nahkaa ja pätkät ketjua (jostain talteen purettua). Vähän leikkaamista, liimaamista ja ompelua.

Nämä ovat olleet itse tehdyistä, ellei jopa kaikista, korvakoruistani selvästi eniten käytössä.

Lapasjuttuja

Nyt kävi hyvä tuuri, kun materiaali ja tarve kohtasivat sattumalta. Nimittäin tässä kun oli muutama viikko sitten vähän enemmän pakkasta, kaipailin nahkaisten rukkasteni alle lisälämmikettä. Kokeilin silloin sormikkaita, mutta ne tekivät hanskoista vähän liian ahtaat, ja eivät siis olleet kovin lämpimät. Ajatus aluslapasista jäi pyörimään mieleeni.

Näihin lapasiin nimittäin käytin pesussa käyttökelvottomaksi kutistunutta villahuivia ja pienen pätkän resoria. Huivi oli lähdössä poistoon, mutta jäin vielä pohtimaan voisiko siitä tehdä jotain. Sitten mieleen muistui lapaset. Siihen huivi on juuri sopiva. Ohutta, jotta mahtuu hyvin rukkasten alle, mutta lämmittävää tiivistä villaa. Sitten vain tuumasta toimeen!

Lapaset leikkasin ihan vain omaa kättä mallina käyttäen (ja mallaten hieman myös rukkasten muotoon). Näitä siis piirtelin ja leikkelin neljä kappaletta. Sitä ennen yritin silitellä huivia, mutta ei se kauhean hyvin suoristunut. Tasaista kangasta kun olisi helpompi ja mukavampi leikata. Ranteen kohdalta lapanen on tarkoituksella "leveä", jotta käsi mahtuu siitä sisään. Resorin tarkoituksena onkin sitten supistaa ne niin, että kestävät hyvin kädessä ja estävät kylmän pääsyä käsiin.

Leikkaamisen jälkeen neulasin lapaset ja ompelin yhteen. Näissä ei ollut väliä miten päin kangas on, koska sen molemmat puolet ovat samanlaiset. Muutoin ommeltaessa on tietenkin katsottavat, että  palaset ovat oikeat puolet vastakkain.

Sitten oli resorien vuoro. Omani oli todella joustavaa, joten isoja paloja ei tarvinnut. Mittasin ympäryksen niin, että se oli juuri ranteeni ympäri menevä saumavaroineen (ylempi resorin pala). Tämän jälkeen ompelin lyhyemmät reunat yhteen ja huolittelin siksakilla (alempi resori ommeltuna).

Taitoin resorin takaisin kaksinkerroin, niin että sauma jäi sisäpuolelle. Sitten neulasin resorin oikeinpäin käännettyihin lapasiin (vasen lapanen). Koska resori on lapasen suuaukkoa kapeampi, tulee sitä neulaamisen yhteydessä venyttää. Helpoiten sen saa tasaisesti, kun laittaa sen ensin kiinni molemmilta sivuilta ja tämän jälkeen venyttää ja neulaa loppuun.

Tässä vielä valmiit lapaset. Toinen jo rukkasen sisälle sujautettuna. Tulevat kyllä taas tarpeeseen pakkasten kiristyttyä!
Tämä on hyvä projekti myös aloitteleville ompelijoille. Näihin voisi käyttää vaikka vanhoja neuloshuiveja tai neuleita. Rikki menneitä tai tällä tavalla onnettomasti kutistettuja. Ja eihän lapasia   tarvitse edes toisten hanskojen alle piilottaa, jos oikein kivasta kankaasta tekee.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Heijastusta pimeään

Illat ja aamut pimenevät taas vauhdilla. Heijastimet ovat nyt ajankohtaiset ja tärkeät asusteet kaikille. Helppo ja halpa panostus omaan turvallisuuteen. Tästä syystä laitoin myös omatkin heijastus asiat paremmalle tolalle!

Aluksi jo suunnittelin kaikenlaisia uusia heijastimia, mutta päätin kuitenkin ensin katsella vanhat heijastimet läpi ja sieltähän löytyi pari kivaa yksilöä. Ajattelin kuitenkin uudistaa niitä hieman. Lisäksi tein yhden ihan uuden jämä nauhoista ja leikattavasta ja silitettävästä heijastin materiaalista.
Lumihiutale taas sai mustan narun, sekä muutaman helmen koristeeksi. Pienellä vaivalla heti nätimmän näköinen heijastin. Kummitus heijastimeen lisäsin vain nauhan, jotta se roikkuu alempana ja vapaammin nappaamassa itseensä autojen valot.

Uusi heijastin tai oikeammin sanottuna heijastava asuste tuli roikkumaan reppuun. Käytän sitä vain lisänä takissa roikkuvan heijastimen lisäksi. Tämä on myös lukkohaan ansiosta nopeasti siirrettävissä siihen laukkuun minkä on milloinkin käytössä. Nyt on turvallisempaa astella kohti pimeimpää vuodenaikaa. Laittakaahan tekin heijastimet roikkumaan!

 

Korusta koruiksi

Löysin kierrätyskeskuksen puolenhinnanpäiviltä painavan tasseli kaulakorun. Koru oli lähes ilmainen ja nappasinkin sen mukaani sillä ajatuksella, että teen korun osista jotain uutta. Ensin ajattelin käyttää tasselia sellaisenaan riipuksena, mutta siitä syntyikin sitten hieman jotain muuta.

Kaulakoruun käytin mustaa nauhaa ja jostain talteen ottamaani muovista rengasta johon pujottelin tasselista irroitettua ketjua. Korviksia varten leikkasin pienet palat nahkaa ja spraymaalasin ketjuja hieman mustalla.

Nyt on pari uutta korua syksyä piristämään. Alkuperäisestä korusta jäi vielä osia jäljelle, mutta ne saavat jäädä odottamaan uusia ideoita.

Jouhista jälleen: Rannekoru ja korvakorut

Pääsin toteuttamaan tuossa aiemmin lisää koruja jouhista. Tilaaja oli sama, kuin kaulakorullakin ja jouhet saman hevosen hännästä. Tällä kertaa syntyi rannekoru helmillä, sekä yksinkertaiset korvakorut. Jouhi on mielestäni materiaalina melko haastava. Punottuna se on aika jäykkää ja esimerkiksi helmien lisääminen punokseen ei ole hierveän helppoa. Pitäisi opetella erilaisia punontatyylejä, jotka onnistuu tällaisella liukkaalla ja helposti purkeentuvalla materiaalilla.

Kuvat ovat hiemen huonoja, kun ne kiireessä otin, mutta kai niistä idea välittyy. Näistäkin tuli kivan näköisiä, vaikka ei ihan niin näyttäviä, kuin kaulakorusta (postaus täällä). Itse voisin kyllä mielekkäni pitää tuollaisia korviksia.