Rusettitennarit - tennareiden muodonmuutos

Näistä tuli söpöt. Tyttömäiset ja hauskat tennarit. Kaupoissa on nyt näkynyt tennareita ruseteilla ja isoilla nauhoilla. Myös Minna Parikalla on valikoimissa kauniit rusettimaiset kengät. Näistä inspiroituneen aloitin koristelemaan tennareita.

Uudistuskohteeksi valikoituivat tavalliset ja tylsät perus tennarit. Näitä en ollut pitänyt kertaakaan ostamisen jälkeen, joten ajattelin ettei rusettien laitto ainakaan voisi huonontaa tilannetta. Päätin siis kokeilla miten idea onnistuisi ja voisihan rusetit ottaa pois, jos lopputulos ei miellyttäisi.

Leikkasin tennareiden värisestä ja kaltaisesta kankaasta kahdeksan tuollaista pitkulaista suikaletta.

Kahdeksasta palasesta ompelin neljä rusetinosaa. Ylimpänä neulattuna, keskellä ommeltuna ja alimpana käännettynä oikein päin sekä reunoilta tikattuna.

Kun kaikki rusettiosat olivat valmiita ompelin ne kiinni kenkiin.Tämä vaihe piti tehdä ihan käsipelillä. Tein ompeleen mahdollisimman lähelle kengänpohjan reunaa, jotta siitä tulisi siisti. Se onnistuikin hyvin, sillä ne näyttävät siltä kuin tulisivat kengän ja pohjan välistä.

Sitten vain solmin kenkiin kiinni ommellut "nauhat" ruseteiksi. Toisesta rusetista tuli paljon nätimpi. Vaikka yritin solmia molemmat samalla tavalla, en onnistunut siinä. Ei kyllä ole mitään hajua miten nätimmän version tein. Pitänee ottaa uusinta yritys vielä joku päivä. Ehkä vielä saan ne samanlaisiksi.

Näistä tuli kyllä tosi kivat. Työkaveri jopa kysyi, että onko nämä ne pupukengät tarkoittaen Minna Parikan  tennareita. Kommentista tuli todella hyvä mieli ja sen perusteella näitä voi pitää onnistuneina! Kenkiä on nyt tullut pidettyäkin, joten uudistus ei todellakaan mennyt hukkaan :) Nämä toimikoot nyt hyvänä korvikkeena kunnes ehkä olen joskus aitojen upeiden Minna Parikan puputennareiden omistaja.

Häähumua

Viikko sitten pääsimme viettämään ystäviemme häitä. Juhlat olivat ihanat, niin kuin hääparikin. Ruoka hyvää, tunnelma rento, eikä ilon ja onnen kyyneleiltä vältytty. Lahjaksi hääparille laitettiin heidän toiveidensa mukaan rahaa häämatkakassaan. Konkreettisemmaksi muistoksi maalasin suuremman kortin. Edessä seisoskelee hääpari ja takana näkyy juhlapaikka, jonka sisällä heidän kaikki läheisensä ja ystävänsä ovat jakamassa parin tärkeää päivää. Taustalla on näkyy jotain heidän elämäänsä nyt liittyviä asioita sekä uusien alkujen ja mahdollisuuksien versoja.

Itse tehtyä juhlissa oli kortin lisäksi korvikset. Yksinkertaiset, mutta mielestäni juhlavat tasselit. Juhlamekkoa en lähtenyt tekemään (ajan ja taidon puutteen vuoksi), se löytyi kuitenkin kierrätettynä. Nykyisin tulee harvoin sellaisia päiviä, kun päällä ei ole mitään kierrätettyä. Tykkään ostaa vaatteita ja asusteita (sekä kodin tavaroita) käytettyinä. Se tukee omaa ajatusta siitä, että haluaa elää ympäristöä vähemmän kuormittavasti. Kirpputoreja on myös kiva kierrellä, ja hyvällä onnella sekä kehittyneellä "kirppissilmällä" voi tehdä hienoja löytöjä edullisesti. Kuten tämä Vilan juhlamekko, mikä tarttui matkaan kierrätyskeskuksesta parilla eurolla! Nahkainen vyö on myös kirppislöytö ja nahkaisen kukkaron/pikkulaukun olen ostanut Rekki-kaupan kautta (myy käytettyjä vaatteita ja asusteita).

Juhlakenkäni eivät oikein pysyneet mukana menossa, vaikka eivät kerinneet edes tanssilattialle asti. Monet juhlat ne ovat palvelleet, mutta nyt niistä irtosi remmi jo heti vihkimisen aikoihin. Onneksi olin ottanut varakengät mukaan. Illaksi on nimittäin aina hyvä olla mukana matalammat ja mukavammat kengät. No, nyt niille tuli käyttöä jo hieman aikaisemmin. Eipä tarvinnut kärsiä kipeytyneistä jaloista laisinkaan!

Aivan suoraan en näitä roskiin heittänyt, vaan otin talteen ommelen kiinnitetyt trasssit sekä sivuilla olleet soljet. Trasseja purkaessa huomasin remmin irronneen myös toisesta kengästä, joten hyvin joutivat purkuun. Näitä olisi ollut vaikea enää saada korjattua kestäviksi.
Otin trassien ja solkien lisäksi myös pari remmiä talteen. En ole varma mitä niistä teen. Rannekorut niistä saisi helposti, mutta itselle ei varmaankaan niille tulisi käyttöä enkä heti keksi kenelle voisi sellaiset antaa. Mutta ehkä jokin idea vielä löytyy. Tai jos ei, niin laitan sitten roskikseen.

Hapsuverhot helteiden suojaksi

Verhoihin idea lähti helteistä. Tämä yksilö tosin valmistui vähän liian myöhään, kun helteet taitavat olla tämän kesän osanlta jo ohi. Kerkesivät hapsut  muutaman aurinkoisen ja lämpimän päivän olemaan ikkunassa. Aiemmin tässä oli kolmesta eri verhosta tehty viritelmä. Aika karmea näky, mutta piti iltaisin kuumimman paahteen poissa, päästäen kuitenkin valoa sisään. Harmi ettei tullut otettua siitä kuvaa. Olisi ollut melkein näkemisen arvoinen.

Etsin tähän sopivaa verhokangasta jo aiemmin kesällä kierrätyskeskuksesta, mutta löysin vain liian pieniä ehdokkaita. Tämä verhopala löytyi lopulta Eurokankaan palalaarista. Juuri sopiva palanen kahteen verhoon. Ensin ajatuksena oli tehdä kääntein huoliteltu verho, mutta kangasta leikatessa reunojen pienet hapsut herättelivät idean toisenlaisesta toteutuksesta.

Ensin piti purkaa kangasta ylä- ja alareunasta. Siinäkin oli oma hommansa, mutta kun oikea tekniikka löytyi, sujui se aika nopeasti.

Toinen oma lukunsa oli hapsujen sitominen. Kierittelin ensin langat kierteille ja tein solmut virkkuukoukkua apuna käyttäen. Hyvää aivot narikkaa hommaa. Oivaa tekemistä näpertelijä sormille telkkarin katsomisen oheen ;) Yläreunan käänsin oikealle puolelle ja tein ompeleen n. 5 cm kohdille yläreunasta tankokujaa varten.

Verhon teko vaati hieman enemmän aikaa ja vaivannäköä, kuin ommellen huoliteltu versio. On tämä kuitenkin paljon nätimpi kuin alkuperäinen suunnitelma. Onneksi ideoita syntyy myös tehdessä!

Niin kivalta tuo kyllä näyttää, ettei ihan vielä raaskisi ottaa pois säiden viilentymisestä huolimatta. Seuraavaksi pitää varmaan keksiä miten verhon saisi nätisti laskostettua tai kiinnitettyä ylös silloin, kun kaipaa enemmän valoa. Toivottavasti tämän vaiheen saan tehtyä ennen marraskuun harmautta.

Kesälaukku kierrätysmateriaaleista

Kesä on kyllä antanut parastaan ja vähän enemmänkin. Ihanaa!! Helteet ja pieni kierros kierrätyskeskukseen inspiroi tekemään kesälaukun itselleni. Ajatuksissa on ollut monesti pyöreän muotoinen laukku sekä punottu kassi, ja tässä ne nyt yhdistyvät molemmat. Syntyi siis oiva kesälaukku.

Vein tosiaan tavaroita kierrätyskeskukseen ja samalla tein pienen kierroksen myymälän puolella. Eihän sitä nyt vaan voi olla käymättä aarrejahdissa, kun siihen on mahdollisuus! Siellä silmiini osuikin kaksi punottua pöytätablettia ja siitä se ajatus sitten lähti kehittymään. Kierrä löydön lisäksi käytin projektiin vanhaa nahkavyötä, 80-luvun tyynyliinaa, kierrätys vetoketjua, kuumaliimaa sekä lankaa ja neulaa.

Tyynyliinasta ja vetoketjusta tuli vuori laukkuun. Vyön kiinnitin noin15 cm matkalta molempiin reunoihin. Pöytätablettien yläreunan jätin avoimeksi ja alareunan ompelin yhteen. Nahkavyön kiinnittämistä helpotti äärettömästi se, että sen reunassa kulki koristeommel. Otin jo hieman rispaantuneen ompeleen pois, jolloin reunoihin jäi pienet reiät (näkyy kuvassa yllä). Niiden avulla nahka oli helppo kiinnittää käsin ommellen. Ilman noita reikiä olisin varmasti keksinyt jonkin muun tavan kiinnittää vyön. Ompelin siis laukun kasaan käsin, vuorta lukuun ottamatta, joten vahvistin saumat laukun sisäpuolelta kuumaliimalla. Lopuksi ujutin vuoren (johon vetoketju oli jo kiinnitetty) laukun sisään ja ompelin yläreunasta kiinni. 

Tästä tuli ihanan kesäinen laukku. Tilavuudeltaan se ei ole mikään ihme, mutta välttämättömimmät mahtuu mukaan. Tämä menisi varmasti myös ilman vuorta ja yläreunaan voisi laittaa esimerkiksi pelkän nappikiinnityksen. Ja jos ei ole yhtä kätevästi valmiiksi rei´itettyä vyötä, niin voisi tähän ommella sangat tai hihnan myös kankaasta. Mahdollisuuksia on monia! :)

Melko idyllinen kuvauspaikka kasille, eikö? Ihan kuin tuonne tehty, mutta kyllä tämä kaupunkimiljööseenkin sopisi varmasti ihan yhtä hyvin.

Pitsinen kesäpaita

Olen yllättänyt itseni ja ommellut tässä enemmänkin näitä vaatteita. Viime postauksessa esittelin kimonon ohjeineen ja tässä olisi nyt tällainen pitsiunelma. Kankaassa on ihanan raikas ja kesäinen väri. Ihan kuin minttujäätelö. Kangas tarttui mukaan Eurokankaan palalaarista ystävän yllytyksestä (tässä tapauksessa ei ollenkaan huono juttu!). Myönnettäköön, että tämä valmistui jo toukokuussa, mutta näin kesällä tuntuu jotenkin todella vaikealta istahtaa tietokoneen äärelle kirjoittelemaan. Se tuntuu melkein vähän rikolliselta ja ihanien kesäpäivien hukkaan heittämiseltä. Kesäisin tuntuu myös olevan enemmän kaikkea muutakin tekemistä ja ohjelmaa. Varmaan siksi on tullut aika harvakseltaan mitään tännekään viime aikoina laitettua.

Kesä kiireistä huolimatta on siis tullut jotain tehtyäkin. Tähän kaavat löysin Suuren-Käsityön numerosta 11-12/2017. En ole kovin paljoa vaatteita ommellut. Välillä tulee jotain yritettyä, mutta yleensä ne eivät onnistu ihan halutulla tavalla. Pieleen mennyt kohta jää häiritsemaan ja sitten yritelmät jäävät kaapin perälle käyttämättömiksi. Tämän muistan jo koulun kässätunneilta. Vaikka olen aina tykännyt tehdä kaikkea mahdollista käsillä, myös vaatteita, niin nämä epäonnet ovat hieman lannistaneet ja rajoittaneet omaa intoa vaatteiden tekoon. Siksi nyt olenkin vähän ihmeissäni tästä vaate innostuksesta! Toki ei tästäkään paidasta täysin priimaa tullut, mutta kuitenkin sen verran onnistunut, että varmasti tulee käytettyä :) Tuollainen isoreikäinen pitsi oli itselle hieman haasteellisempaa ommeltavaa. Eipä sitä tullut kaupassa mietittyä, mutta tästäkin haasteesta selvittiin ihan kunnialla. Kuvat eivät ole ihan parhaimmasta päästä, mutta saavat nyt luvan kelvata, kun viimein sain aikaiseksi tulla koneelle ja kirjoitella myös tänne.