Kehys pahvista

Jälleen tuli tehtyä jotain työhuoneeseen. Tätä on nyt mukava sisustella ja laittaa remontin sekä suursiivouksen jälkeen. Tämä kehys syntyi puhtaasti sen takia, että edeltäjänsä ei ollut oikein toimiva eikä silmää miellyttävä.

Tämä syntyi leikkaamalla ja liimaamalla sekä vähän maalaamalla. Mattoveitsi on myös oiva apuväline, jos sellaisen omistaa. Käytin tukevaa paksua pahvia, jostain talteen napattua. Ensin tein etupuolen vanhaa kehystä mallina hyödyntäen. Sitten leikkasin kehyksiä hieman pienemmän taustapahvin. Leikkuujämistä liimailin taustapahviin tuollaiset reunat, jotta kuvan mahtuu sujauttamaan kehyksen sisälle eikä se luiskahda paikoiltaan. Eli reunat kannattaa mitoittaa niin, että kuva varmasti menee kehykseen leveys suunnassa ja asettuu oikealle kohdalle. Tämän jälkeen liimasin (jo valmiiksi korisellut kehykset) taustapahvin päälle.

Ja Tämmöinen siitä tuli. Kehyksen kannattaa antaa valmistumisen jälkeen kuivua hyvin vaakatasossa ennen käyttöön ottoa, ettei se ala taipumaan kosteana. Itsehän olin siis hieman hätäinen tämän suhtee. Mutta kun ei vain malttanut odottaa!!!

Tässä vielä vanha kehys ja uusi nätimpi ja toimivampi rinnakkain. Edellinenkin oli siis pahvia, mutta ohutta ja taipuisaa. Oikeasti pidän tässä kehyksessä lukion aikaista kaverikuvaa, mutta sitä en viitsinyt kuviin laittaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sivellinpussi ja kuinka sen tein

Nyt kun on ollut tavallista enemmän intoa (vaikka ei niin kauheasti aikaa) maalaamiseen, niin tuli inspis tehdä siveltimille oma pussi säilytykseen. Tähän inspiraatioon vaikutti myös se, että olen yrittänyt hieman vähentää kässämateriaalien määrää. Ja määrähän vähenee, jos laittaa ylimääräiset kiertoon tai sitten tekee niistä jotain. Ensimmäisenä mainittua menetelmää käytin helmikuussa, mutta vieläkin tuntuu olevan tarpeita enemmän kuin ehtii käyttää tai oikeasti edes tarvitsee. Yritystä karsimiseen kuitenkin on! Vaikka sitten edes yhden pienen pussin verran ;)

Yritystä oli myös kuvata ja kirjoittaa jonkinlaista ohjetta teille tämän tekoon. Tähän on varmasti monta muutakin tapaa, mutta omani tein seuraavasti:

Leikkasin kaksi suorakulmaista palaa (n. 12 x 35 cm). Aloitin silittämällä molempien yläreunaan käänteen nurjalle puolelle. Sitten ompelin sivusaumat ja pohjan umpeen. Sivusaumoista jätin ylhäältä molemmin puolin ompelematta noin 8 cm verran. Toisessa kuvassa näkee, että käänsin saumavaran verran ompelematta jääneitä yläreunoja sisään ja ompelin ne.

Sitten taitoin yläreunan noin puolesta välistä nurjalle puolelle. Vasemmanpuoleisessa kuvassa ensimmäisenä vaiheena silitetty yläreunan käänne jää siis tuonne alle. Viimeisenä ompeluvaiheena ompelin pussin ympäri käänteen alareunasta sekä toisen kerran noin 1 cm ylempää. Näin syntyy nauhakuja. Sitten vain käännetään pussi oikeinpäin ja pujotetaan nauha paikoilleen.

Ja tässä vielä valmis pussi! Siviltemille, kynille tai kokoa muokkaamalla mille nyt sattuu pussia tarvitsemaan. Toivottavasti ohjeista ja kuvista sai jotain selvää. On yllättävänkin vaikeaa koittaa pukea sanoiksi, sitä mitä on tehnyt. Ja vielä niin, että toisetkin sen varmasti ymmärtäisivät. Mutta ehkä tässäkin kehittyy. Mukavaa sunnutaita kaikille! :)

Pääsiäisen koristeet

Pääsiäinen on ihanan piristävä juhla (liekö johtuu ylimääräisistä vapaapäivistä!) ja tuo mukanaan jo selvää kevään tuntua. Pääsiäiseen en kuitenkaan yleensä panosta hirveästi. Vähän ostetaan herkkuja ja tehdään hyvää ruokaa. Koristeiden suhteen olen aika maltillinen ja tänä vuonna kävi niin, ettei tullut tehtyä mitään uutta. Vanhoilla koristeilla, pienillä pääsiäismunilla ja narsissilla siis mennään. Nämä pupuset on jo useamman vuoden vanhat ja tehty vanhoista samettihousuista. Ne ovat kyllä olleet ehdottomat suosikkini valmistumisestaan lähtien.

Ovea laitoin koristamaan viime vuonna askarrellun pupukranssin. Tämän tekoon innostuin, kun piha oli täynnä koivunoksaa puunkaadon ja polttopuiden teon jälkeen.

Tämä pupumuna köynnös, on myös useamman vuoden takaa. Vähän kirjansivuja, erivärisiä papereita ja lankaa. Tämäkin on edelleen mielestäni mukavan näköinen, joten miksipä sitä uusia väkisin tekemään.

Pehmolelusta tuli taulu

Olen pitkästä aikaa taas maalaillut. Viimeinen vuosi tai kaksi (aika menee nopeasti) on ollut todella käsityöpainotteista, ja nyt piirtely/maalailu alkanut taas hiipiä enemmän tekemiseen. Yleensä minulla on nämä menneetkin hieman kausittain, että tulee tehtyä jompaa kumpaa selvästi enemmän.

Tässä on luonnos minkä tein tauluani varten. Tehdessä homma aina elää, ja sen huomaa kyllä siitä ettei ole yksi yhteen valmis taulu luonnoksen kanssa. Taulun tein syntymäpäivälahjaksi lapselle ja siinä on hänen rakas ja tärkeä unilelu.

Tästä tuli kyllä todella söpö! Taulu oli nyt kovasti saajansa mieleen, mutta on toivottavasti myös sellainen, että kelpaa katsella vähän vanhempanakin. Seuraava unilelu taulu onkin jo suunnitteilla. Luonnoskin on olemassa. Lisää maalailua on siis jo tiedossa :)

Paistetta päiviin Pien-Saimaalta

Täällä on nautittu auringonpaisteesta täysin rinnoin. Niin piristävä se vaan on. Nyt askartelin myös oman auringon sisälle niitä päiviä piristämään, kun oikeaa aurinkoa ei ulkona näy. Ja voi että se näyttää ihanalta tuon kesäisen tapetin kanssa. Minulla on nyt siis kesä työhuoneessa ympäri vuoden! Ei voi valittaa.

Tuollaisia pieniä peilejä minulla oli valmiina 2 kpl. Yhdestä projektista jatkojalostusta varten talteen napattuja. Eli kierrätystä tämäkin. Peilin taakse liimasin kaksi paksumpaa pahvipalaa. Toisen täysin peilin kokoisen ja toisen hieman isomman, johon sitten liimailin pätkittyjä järviruokoja. Järviruoko on tuossa meidän rannassa varmaan ihan ehtymätön luonnonvara, joten se ei ihan heti askartelumateriaalina lopu. Ehdottomasti ekologinenkin. Niistä olenkin aiemmin tehnyt myös himmeleitä. Mitähän muuta näistä keksisi vielä tehdä?

Lopuksi lisäsin tietysti taakse vielä ripustuslenkin. Tästä tuli kyllä todella kiva. Se ei ole kooltaan iso, peiliosan halkaisija on noin 10 cm, mutta sitäkin iloisempi!